Kahdeksas viikko: NICU

Viikko alkoi NICU:lla eli vastasyntyneiden teholla. Teho on kolmeen osaan jaettu pieni osasto, jossa on kuitenkin paljon vauvoja hoidossa. Ensimmäisessä osiossa vastasyntyneet saavat äidiltä kenguruhoitoa. Seuraavassa osiossa ovat erityistä hoitoa kaipaavat lapset ja viimeisessä kriittisessä tilassa olevat lapset.

Osastolla on ihan jäätävän kuuma, kun lämpötilaa nostetaan kuumemmaksi monella patterilla. Suomessa vauvoille on tarjolla lämpökaappeja, mutta täällä lämmitetään koko osastoa, kun lämpökaappeja ei ole tarpeeksi. Osastolla työskentely väsyttää tosi paljon, kun ei ole tottunut tuollaisiin lämpötiloihin töissä.

Vauvoja osastolla on ollut noin 20 ja hoitajia on aamuvuorossa vain 3. Näiden lisäksi osastolla työskentelee kuitenkin myös lääkäreitä ja opiskelijoita. Olemme huomanneet, että monet lääkärit kiertävät tosi paljon monella eri osastolla. Joku kertoi, että täällä on todella vähän lääkäreitä, joten heidän on välttämätön kiertää eri osastoja. Tämä aiheuttaa sen, että lääkärit ovat välillä aika pihalla potilaiden sairauksista, eivätkä he tiedä ollenkaan mikä potilaalla on. Työntekijäpula näkyy täällä myös muutoin. Tykkäämme osastolla hoivailla vauvoja ja pitää niitä sylissä. Saimme kuitenkin yksi aamu kuulla, että hoitajat joutuvat ongelmiin meidän lähdettyä, jos pidämme niitä koko ajan sylissä. Tämän jälkeen he pyysivät laskemaan meidän sylivauvan takaisin sänkyyn :( pointtina oli siis se, että lapsi itkee jos on tottunut, että voi olla sylissä. Hoitajapulan vuoksi hoitajilla ei ole aikaa sylitellä niitä kunnolla. Osastolla kuitenkaan ei ole kaikkien vauvojen äitejä paikalla, joten lapsi ei saa kunnolla läheisyyttä mistään. :( <3

Viikonloppuna käytiin Mosi of thunder musiikkifestivaali. Festareilla oli paljon porukkaa ja se olikin Livingstonen isoin festivaali. Kun lähdettiin festarialueelta pois yöllä, kaksi paikallista tuli ja pyysi meiltä meidän rannekkeita. Sanottiin että he saavat rannekkeet ja niimpä toinen heistä puri ne meidän ranteista pois... :DD

Käytiin myös viikonloppuna zimbabwen puolella katsomassa mm. Victorian putoukset. Putoukset on kiva nähdä molemmilta puolin, eli zimbabwen ja sambian puolelta, koska molemmista näkee eri kohdat putouksista. Vaihdettiin ennen rajaa kwatsoja dollareiksi, että pystyttiin maksamaan viisumi dollareilla. Viisumi maksoi 30 dollaria ja siihen päälle Victoria fallsejen pääsymaksu oli toiset 30 dollaria. Oltiin varattu telttamajoitus hotellin pihalta zimbanwen puolelta, mutta kun saavuttiin paikalle, hotelli oli ylibuukannut telttapaikat. He sitten antoivat meille pääsiäisen kunniaksi samaan hintaan ilmastoidut hotellihuoneet. Oli kyllä luksusta päästä pitkästä aikaan suihkuun, josta tuli lämmintä vettä! :D

Sairaalan siipi

Vauvojen sängyt 

Käsienpesualtaat sairaalalla. Käsienpesussa varmaan saa enemmän bakteereita käsiin kuin ennen pesua, koska hanat ovat niin lähellä lavuaaria, että käsien huuhteleminen vesisuihkun alla ei onnistu ilman että kädet hankaa likaista lavuaaria :D

Jollyboys packpackersilta, hyvä mesta iltahengailuun :) 

Sairaala-alueelta löytyvä hökkelö

Zambezi kahvilan kisu

Vapaita elefantteja tallustelemassa tien yli

Hotelli Shearwater

Valmistautumassa hyppäämään sillalta Gorge Swing. Mahtavat fiilikset ennen ja jälkeen hyppyä! -Carlotta

Seitsemännen viikon seikkailut: orpokoti

Harjoittelu jatkui Ebenezer orpokodissa. Viikko oli todella rentouttava, kun saimme viettää aikaa lasten kanssa. Ebenezer orpokotiin matkasimme koulun bussilla, jossa matkusti muitakin opiskelijoita omiin harjoittelukohteisiinsa. Määränpäässä tapasimme ensimmäistä kertaa orpokodin johtajan Owenin. Vietimme ensimmäisen päivän tutustuen orpokotiin, kouluun (jossa lapset käyvät koulua) sekä orpokodin farmiin, jonka tuotot menevät orpokodille. Owen kertoi, että orpokoti saa myös lahjoituksia, jonka myötä orpokoti saa rahoitusta toiminnalleen.

Orpokodissa on yhteensä 57 lasta ja lapset on jaettu neljään osaan. Taaperot 0-4v, isommat lapset 4-8v sekä heistä vanhemmat tytöt ja pojat ovat erillisissä rakennuksissa. Jokaisella ryhmällä on oma "mama"  joka huolehtii esimerkiksi lasten turvallisuudesta, ravitsemuksesta ja hygieniasta. Orpokotiin joutumisen syitä olivat muun muassa vanhempien kuolemat esimerkiksi onnettomuuksissa, ylipäänsä lapsen hylkääminen sekä vakava kaltoinkohtelu perheessä, jolloin lapsi on otettu vanhemmilta poliisin toimesta pois. Orpokotiin joutumisen syynä voi olla myös vanhemman vakavat mielenterveysongelmat, jolloin lapsi otettiin pois vanhemmilta. Tässä linkki orpokodin nettisivustolle: https://www.ebenezerfoundation.org/

Ulkopuolisen silmin lapset saavat tilanteeseen nähden todella hyvän kasvuympäristön. Ilmpiiri oli hyvin rakastava. Omistaja kertoi, että jotkut lapset, jotka ovat lähteneet jo kokeilemaan omia siipiään maailmalle, ovat tulleet esimerkiksi rakentamaan ulkorakennuksen ja keittiön heille. Tapasimmekin yhden tällaisen nuoren ensimmäisenä harjoittelupäivänä.

Perjantaina osallistuimme lasten koulupäivään. Päivä oli erityinen, sillä se oli viimeinen koulupäivä ennen koululaisten kuukauden lomaa. Siellä koululaiset lauloivat lauluja ja tanssivat. Huomaa kyllä taas suuren eron tämän maan ja Suomen välillä. Opettajan puheessa kiitettiin Jumalaa siitä, että kuolleiden lasten määrä ei ole ollut vähän aikaa suuri ja akuutteja sairauksia lapsilla ei ole ollut paljon. Suomessa opettajien lukukauden päätöspuheet ovat hieman toista luokkaa.

Viikonloppu oli adrenaliinitäytteinen, kun käytiin Pauliinan kanssa helikopteriajelulla Victoria fallsejen yllä! Fallsit näytti mahtavalle ja lennolla nähtiin virtahepoja, krokotiilejä ja norsuja omassa elementissään luonnon keskellä! :) näiden lisäksi tehtiin aktiviteettitrio eli vaijeriliuku, keinu ja benjihyppy Victoria fallseilla! Kyllä muuten pelotti!! :D- Jane

Kuudes viikko: kirurginen osasto

Maanantaina mentiin harkkaan kirurgiselle osastolle, jossa pääsee tekemään paljon haavanhoitoa. Haavat ovat pääosin todella hurjan näkösiä. Yhdellä noin kymmenenvuotiaalla tytöllä oli molemmissa säärissä paljon repaleisia haavoja. Tyttö oli ilmeisesti ollut hakemassa vettä joesta, jolloin krokotiili oli hyökännyt hänen kimppuunsa. Tyttö selvisi tapahtumasta hänen kavereidensa ansiosta. He olivat vetäneet tytön turvaan krokotiilin kidasta. Näitä haavoja puhdistettiin todella kovalla otteella, eikä lapselle oltu edes annettu kipulääkkeitä. Puudutusta tai nukutustakaan ei käytetty. Otimme tehtäväksemme lohduttaa tyttöä puhdistuksen aikana, mutta pian meille tuli tehtäväksi myös pitää häntä aloillaan, kun hän kiljui ja riehui haavanhoidon aikana. Täällä ei oikeasti ymmärretä empatiaa, kuten tässäkin tapauksessa ei huomioitu lapsen kipua laisinkaan. Lääkäritkään eivät huomioineet tytön kipuja. Täällä siis usein vähätellään potilaiden kiputuntemuksia.

Käytiin myös vierailemassa leikkaussalissa tällä viikolla. Meillä kävi todella hyvä tuuri, sillä päästiin näkemään keisarileikkaus. Tätä oli mielenkiintoista seurata varsinkin, kun oltiin päästy näkemään monta alateitse tapahtunutta synnytystä. Leikkaus onnistui hyvin ja lapsi syntyi elossa.

Viikonloppuna lähdettiin Lusakaan meidän suomalaisvaihtari kavereiden luokse. Bussimatka kesti kahdeksan tuntia. Odotettiin Lusakan olevan betoniviidakko kaupunki, mutta eipä se ollutkaan. Lusaka muistuttaa rakenteeltaan Livingstonea, paitsi että se on kaupunkina isompi ja tien ylittämisessä pitää olla varovaisempi kuin Livingstonessa. Lusakassa on myös paljon enemmän ostoskeskuksia ja länsimaalaisia vaatteita. Livingstonesta on taas vaikeata löytää omaan tyyliin sopivia vaatteita.

Viikonloppuna oli mahdollista äänestää eduskuntavaaleissa ennakkoon ulkomailta, joten mepä pistettiin tuumasta toimeen ja mentiin äänestämään. Äänestys tapahtui Suomen suurlähetystössä, jossa oli paikalla kaksi suomalaista työntekijää. Oli tosi hassua puhua pitkästä aikaa tuntemattomalle ihmiselle suomea. Äänestämisen jälkeen käytiin elefanttiorpokodissa, jossa oli neljä muutaman vuoden ikäistä elefanttia. Niiden äidit on kuolleet salametsästyksen takia. Päästiin näkemään elefantit juuri ruokailun aikana, jolloin jokaiselle elefantille annetaan noin kaksi litraa maitoa. Elefantit leikkivät meidän edessä noin puoli tuntia, jonka jälkeen me jatkettiin matkaa.

Vikana päivänä me mentiin uimaan ja saunomaan ruotsalaiselle koululle. Jep, sieltä löytyy sauna. Paikallinen tuttukin tuli kanssamme saunaan ja se oli hänen ensimmäinen kertansa saunassa. Hän piti siitä paljon. Oli rentouttavaa käydä pitkästä aikaa saunassa ja varsinkin, kun sai hypätä viileään uima-altaaseen saunomisen jälkeen. Ihan kuin olisi ollut Suomessa saunomassa ja uiskennellut järvessä. Illalla käytiin leffateatterissa kattomassa Dumbo. Elokuvissa käyminen oli halpaa, vain 3,5 euroa. Lusakassa oli mukava käydä ja tosi mahtavaa, että saatiin yöpyä Lusakassa olevien vaihtareiden asuntolassa.

Seuraava viikko vietetäänkin Orpokodissa.

Lusakan asuntola

Elefanttiorpokodin fantit ja Tauno