Harjoittelu jatkui Ebenezer orpokodissa. Viikko oli todella rentouttava, kun saimme viettää aikaa lasten kanssa. Ebenezer orpokotiin matkasimme koulun bussilla, jossa matkusti muitakin opiskelijoita omiin harjoittelukohteisiinsa. Määränpäässä tapasimme ensimmäistä kertaa orpokodin johtajan Owenin. Vietimme ensimmäisen päivän tutustuen orpokotiin, kouluun (jossa lapset käyvät koulua) sekä orpokodin farmiin, jonka tuotot menevät orpokodille. Owen kertoi, että orpokoti saa myös lahjoituksia, jonka myötä orpokoti saa rahoitusta toiminnalleen.
Orpokodissa on yhteensä 57 lasta ja lapset on jaettu neljään osaan. Taaperot 0-4v, isommat lapset 4-8v sekä heistä vanhemmat tytöt ja pojat ovat erillisissä rakennuksissa. Jokaisella ryhmällä on oma "mama" joka huolehtii esimerkiksi lasten turvallisuudesta, ravitsemuksesta ja hygieniasta. Orpokotiin joutumisen syitä olivat muun muassa vanhempien kuolemat esimerkiksi onnettomuuksissa, ylipäänsä lapsen hylkääminen sekä vakava kaltoinkohtelu perheessä, jolloin lapsi on otettu vanhemmilta poliisin toimesta pois. Orpokotiin joutumisen syynä voi olla myös vanhemman vakavat mielenterveysongelmat, jolloin lapsi otettiin pois vanhemmilta. Tässä linkki orpokodin nettisivustolle: https://www.ebenezerfoundation.org/
Ulkopuolisen silmin lapset saavat tilanteeseen nähden todella hyvän kasvuympäristön. Ilmpiiri oli hyvin rakastava. Omistaja kertoi, että jotkut lapset, jotka ovat lähteneet jo kokeilemaan omia siipiään maailmalle, ovat tulleet esimerkiksi rakentamaan ulkorakennuksen ja keittiön heille. Tapasimmekin yhden tällaisen nuoren ensimmäisenä harjoittelupäivänä.
Perjantaina osallistuimme lasten koulupäivään. Päivä oli erityinen, sillä se oli viimeinen koulupäivä ennen koululaisten kuukauden lomaa. Siellä koululaiset lauloivat lauluja ja tanssivat. Huomaa kyllä taas suuren eron tämän maan ja Suomen välillä. Opettajan puheessa kiitettiin Jumalaa siitä, että kuolleiden lasten määrä ei ole ollut vähän aikaa suuri ja akuutteja sairauksia lapsilla ei ole ollut paljon. Suomessa opettajien lukukauden päätöspuheet ovat hieman toista luokkaa.
Viikonloppu oli adrenaliinitäytteinen, kun käytiin Pauliinan kanssa helikopteriajelulla Victoria fallsejen yllä! Fallsit näytti mahtavalle ja lennolla nähtiin virtahepoja, krokotiilejä ja norsuja omassa elementissään luonnon keskellä! :) näiden lisäksi tehtiin aktiviteettitrio eli vaijeriliuku, keinu ja benjihyppy Victoria fallseilla! Kyllä muuten pelotti!! :D- Jane
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti