Viides viikko: synnytysosasto

Harjoittelu jatkui synnytysosastolla. Synnyttäviä naisia on osastolla paljon. Osastolla on kaksi synnytyshuonetta, toisessa 1 ja toisessa 3 sänkyä. On ollut mielenkiintoista päästä mukaan seuraamaan synnytyksiä ja avustamaan niissä. Yleisin ikä, jolloin nainen saa täällä esikoisensa on 18 vuotta. Täällä on kuitenkin näkynyt jo useita nuoria äitejä. Nuorin äideistä, jonka synnytyksenkin näimme oli 15 vuotta. Hoitajatkin olivat sitä mieltä, että hän on vasta lapsi.

Synnytykset etenevät yleensä todella nopeasti. Meidän aikana on syntynyt paljon vauvoja ja monia kaksoisraskauksiakin on tullut vastaan. Valitettavasti myös kuolleita vauvoja on syntynyt. Yksi vauva oli luultavasti ollut jo jonkin aikaa kuolleena mahassa, sillä vauvalla oli hyvin riekaleinen ja verestävä iho, kun hän syntyi. Kukaan ei tiennyt miten pitkään lapsi oli ollut kuolleena, eikä myöskään sitä, mihin lapsi oli menehtynyt. Synnytyksessä kuollut lapsi ei meinannut tulla alateitse ulos niin yksi hoitajista meni painelemaan äidin mahaa niinkuin olisi elvyttänyt tätä. Se oli aika hurjan näköistä, varsinkin kun äiti näytti olevan kovissa kivuissa, mutta täällä ei kipulääkkeitä juurikaan anneta. Naiset synnyttävät pääosin yksinään, ilman tukiverkostoa. Ei olla nähty esimerkiksi kenenkään miestä mukana synnytysosastolla, vaikka he saisivat tulla mukaan, jos synnyttävä äiti niin haluaisi.

Osasto oli todella mielenkiintoinen ja suosittelemme sitä tuleville vaihtareille. Osastolla pääsee esimerkiksi pääsee avustamaan synnytyksissä sekä saa pukea ja hoivata vastasyntyneitä. :)

Itselle vastasyntyneen kantaminen oli paras kokemus koko harjoittelun ajalta. Tuli semmonen olo, että tätä varten oon täällä tekemässä harkkaa. Koskaan ennen ei ole ollut yhtä kallisarvoista lastia kannettavana. - Carlotta

Kun lähdimme Suomesta, saimme koululta mukaan kumihanskoja, suunenäsuojia, käsidesejä ja muutamat hoitovaatteet. Välineet ovat osoittautuneet hyödyllisiksi, sillä osastoilla ei paljoa käsidesejä näy ja hanskatkin ovat usein loppu. Meidän on myös pitänyt ostaa täältä kellot ja punaiset kuulakärkikynät, että pystymme laskemaan potilaiden hengitysfrekvenssiä sekä merkkaamaan punaisella potilaan kuumeen papereihin. Jotkut vaihtarit ovat myös tuoneet omia steriilejä välineitä esimerkiksi kanylointia varten. Haavanhoitovälineitä kannattaa myös ottaa mukaan vaikka täällä Livingstonessa on monen monta apteekkia, josta voi hyvällä tuurilla löytääkin haavanpuhdistusvälineet.

Ollaan nyt oltu uudella asuntolalla noin kaksi viikkoa. Ollaan käyty päivittäin syömässä lounas koulun ruokalassa, mikä on pihan toisella puolella. Siellä on opiskelijoille myös ilmainen ruoka tarjolla. Ruoka on usein samanlaista, mutta se ei meitä haittaa. Meillä on asuntolalla 2 housekeeperiä, jotka on ollut ihan mahtavia, sillä he ovat auttaneet meitä aina tarvittaessa. Esimerkiksi huomasimme viime viikolla, että meidän jaloissa on jotain punaisia täpliä. Epäiltiin heti että meidän sängyissä lymyää ötököitä. Yhdestä sängystä löytyikin kuolleita termiittejä, jotka näytimme heti housekeeperille. Hän pisti hihat heilumaan ja hankki meille rautasängyt puisten sänkyjen sijaan jo heti samana päivänä. Sen jälkeen uusia puremia ei ole tullutkaan. :)

Viikonlopun vietimme vaihtareiden kesken jungle junctionilla, joka on Bovu saarella noin 50 kilometrin päässä Livingstonen keskustasta. Viikonlopusta jäi tosi hyvät fiilikset ja suosittelemme tätä niille, jotka haluavat päästä reuntoutumaan luonnon keskelle ja irtaantumaan normiarjesta. Matkaan lähdettiin safarityylisellä autolla ja itse loppumatka saarelle taitettiin kanooteilla. Oltiin buukattu kahden hengen mökit. Niissä oli myös terassitasot, joissa hengailtiinkin yömyöhään kumpanakin itana katsellen tähtiä, linnunrataa ja tähdenlentoja. Viikonloppuna syötiin hyvin, rentouduttiin, käytiin kanooteilla sunset cruisilla sekä katseltiin tähtiä. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! :)

Seuraavalla viikolla mennäänkin leikkausosastolle ja viikonlopuksi mennään Sambian pääkaupunkiin Lusakaan. :)

Bovu saaren ranta

Mökki, missä nukuttiin

Baari

Sivettikissa :) 

Vauhdikas neljäs viikko

Muutama viikko sitten yhdelle meistä sattui tapaturma, josta seurasikin useita sairaalareissuja paikalliseen keskussairaalaan. Kivikkoisen tien ja muutaman hassun juoksuaskeleen takia yksi meistä kaatui, ja kämmeneen tuli haava. Ensimmäisen kerran kun menimme lääkäriin, pääsimme sairaalassa heti jonon ohi toimenpidehuoneeseen, jossa alkoi haavanpuhdistus keittosuolalla. Tunto kädestä oli siinä vaiheessa hävinnyt, joten puhdistus ei paljoa koskenut. Sitten alkoi puudutusten laitto tikkausta varten. Se koski eniten koko operaatiosta. Sitten kokenut hoitaja ompeli tikit, joita tuli 6kpl. Tikkausjälki oli siisti. Tämän jälkeen suunnattiin lääkärin luokse, joka määräsi antibioottikuurin ja särkylääkkeitä. Kyseltiin miten tämä homma maksetaan ja he eivät itsekkään olleet oikein tietoisia. Lähdettiin kotiin siis niin, että ei oltu maksettu hoidosta tai lääkkeistä yhtään mitään. Otettiin yhteyttä meidän paikalliseen opettajaan kun päästiin kotiin. Opettaja oli tosi huolehtivainen ja lähetteli meille pahoittelut. Hän sanoi, että ei tiedä miten maksu hoituu, mutta koulu hoitaa asian puolestamme. Myöhemmin haava kuitenkin alkoi tulehtua ja sunnuntaina menimme taas lääkäriin. Siellä henkilökunta ei uskonut epäilyä tulehduksesta ja kyselivät mitä me haluamme, että haavalle tehdään. Toisin sanoen he miettivät mitä me teemme lääkärissä. Kädessä oli kuitenkin selvät tulehduksen merkit, sillä se oli laajalti turvonnut ja punainen, sitä kuumotti ja särky oli ollut kaksi päivää todella kova. Myös kädellä kokeiltaessa käsi oli muuta ihoa huomattavasti kuumempi. Lämpökin oli noussut aiemmin, mutta kun lämpöä ei sillä hetkellä ollut niin tiedolla ei näyttänyt olevan oikein virkaa sillä hetkellä. Kuitenkin homma eteni niin, että hoitaja alkoi puhdistamaan haavaa, ja tämän seurauksena tikkien välistä alkoi valumaan mätää ja verta. Tässä vaiheessa hekin huomasivat että siellä on infektio ja näin kaikki tikit poistettiin ja haava puhdistettiin taas sisältä. Tämä kaikki tapahtui ilman puudutusta. Haava oli auki seuraavaan päivään. Ensin meitä pyydettiin tulemaan takaisin kolmen päivän kuluttua, että lääkäri voi puhdistaa haavan ja poistaa haavan reunoilta mustunutta ihoa.. Menimme kuitenkin oma-alotteisesti jo seuraavana päivänä takaisin, jolloin lääkäri otti meidät vastaan. Hän laittoi puudutuksen, puhdisti haavan kunnolla ja sitten sulki haavan yhdellä tikillä, että mätä saa valua rauhassa ulos. Tämän operaation jälkeen haavan puhdistusta on jatkettu omatoimisesti ja haava näyttää nyt paranemisen merkkejä.

Sairaalassa olo ulkomailla ja erityisesti kehittyvissä maissa ei ole samantasoista kuin Suomessa, sillä heidän tietotaitonsa eivät ole samaa tasoa kuin meillä Suomessa. Kannattaa siis olla itse valppaana omasta sekä kaverin saamasta hoidosta, että kaikki sujuisi mahdollisimman ongelmitta! Vaihtokaverit on kultaa tämmöisissä tilanteissa, sillä heiltä saa paljon tukea ja turvaa:) iso kiitos meidän koululle täällä Livingstonessa, sillä henkilökunta on pitänyt meistä hyvää huolta ja ovat olleet auttamassa meitä paljon tämän asian tiimoilta. Eli tuleville vaihtareille tiedoksi, että tämmöisissä tilanteissa ei ole kynnystä ottaa kouluun yhteyttä, sillä he auttavat varmasti.

Muutimme vihdoinki viime viikolla Eliba-apartmentilta koulun vaihtariasuntolaan. Suurin osa norjalaisista vaihtareista oli lähtenyt takaisin kotimaahansa, joten asunnolla oli tilaa kolmelle suomalaistytölle:) Pidettiin tosi paljon Eliban asunnosta, mutta kyllä tämä koulun asuntola on mieluisempi paikka majoittua. Tämä asuntola on vain muutaman kymmenen metrin päästä sairaalasta, koulusta ja koulun ruokalasta sekä keskustaan on lyhyempi matka kävellä (n.0.5km). On myös kiva asua useamman ihmisen kanssa ja hengailla yhdessä vapaa-ajalla. Viime lauantaina tänne saapui Lusakasta (Sambian pääkaupunki) helsinkiläiset vaihtarit seuraksemme. He majoittuvat tänne asuntolaan ja kun on meidän vuoro vierailla heidän luonaan Lusakassa 4.4 -8.4.19, niin me majoitumme vuorostaan heidän asuntolaan. Sitä reissua odotetaan innolla!

Käytiin aiemmin mainitussa rahankeräysjuhlassa 16.3. Me ei oltu täysin tetoisia, että mitä varten sitä rahaa kerätään, kun mentiin sinne, eikä oltu varmoja, miten pukeutua juhlaa varten. No, laitettiin siistit vaatteet päälle ja huomattiin pian, että ois pitäny laittaa ykköset päälle. Varsinkin naisvieraat olivat pukeutuneet todellä näyttäviin mekkoihin. Koettiin, että ne mekot oli myös osoitus statuksesta eli onko henkilö varakas vaiko ei. Me myös luultiin, että juhlaan osallistuisi paljon väkeä ja että siellä olisi myös muita valkoihoisia. Me oltiin kuitenkin ainoat valkoihoiset sekä ainoat, jotka eivät olleet pukeutuneet juhlaa varten sopivasti.

Tahtuma tuntui hieman oman egon korostamisena.Tapahtuman kunniavieraiden saapumista juhlintatilaan täytyi kunnioittaa kyykistymällä maahan saakka. Oli kyllä aikamoista nähtävää, kun vanhat naiset joutuivat melkein piiloutumaan pöytien alle, sillä lattialla ei ollut muualla tilaa kyykistyä. Kunniavieraana oli muun muassa Lozi-kansan kuningas. Muilla Sambian heimoilla on johtajina päälliköt, mutta Lozi-kansalla on johtajana kuningas. Sambia on kuitenkin tasavalta ja asiat hoituu demokratialla.

Tapahtuma kesti noin kolme tuntia, josta yksi tunti käytettiin kokonaan lahjoitusten lypsämiseen. Tapahtumassa oli siis juontaja, joka yritti vedota ihmisiin tunnin ajan lahjoittamaan rahaa Lozi-kansan seremoniaa varten. Tapahtuma sisälsi muutaman tanssiesityksen, lahjoitukset ja ruokailun. Täältä enemmän tietoa aiheesta: https://www.maailmankuvalehti.fi/2007/5/pitkat/kuombokajuhla-yhdistaa-lozikansan

Käytiin viime viikolla myös Victorian putouksilla kattomassa Moonbowia eli täysikuun aiheuttamaa sateenkaarta, joka näkyy yöllä. Tällaista ilmiötä esiintyy muun muassa Californiassa ja Hawaiilla. Victorian putoukset kannattaa ehdottomasti käydä kattomassa myös yöllä! Polut ja reiti on ihan erilaiset kuin päiväsaikaa ja kaikki yöeläimet herää päiväuniltaan (sammakot, 20 cm pituiset tuhatjalkaset ja hedelmälepakot). Sateenkaaren näkeminen yöllä on myös aikamoinen kokemus. Harmi, ettei meidän kannyköiden kamerat onnistu ottamaan kuvia pimeydessä, mut onpahan näkymät painuneet muistiin.

Seuraavan päivän etappina oli Reptile Park. Sinne on kerätty kaikki vaarallisimmat krokotiilit, jotka ovat syöneet useamman ihmisen tai kotieläimen, kuten lehmän. Kaikista isoin krokotiili on 4 metriä pitkä, 500 kiloa painava ja 80 vuotta vanha. Toisiks isoin krokotiili oli menettänyt yhden käsistään krokotiili tappelussa, jossa se oli päässyt voitolle. Vastustajalle oli käynyt huonommin, sillä isompi kroko oli peräti tappanut sen. Vierailtiin siellä sattumoisin juuri ruokinta-aikaan ja päästiin näkemään, miten krokot kokoontui yhdeksi läjäksi odottamaan ruuan saapumista. Nähtiin myös vaarallisia käärmeitä, kuten Afrikan vaarallisimman käärmeen Musta mamban. Viidestäkymmenestä kwatchasta (3.7e) päästiin kaikki käsittelemään pieniä Eggeater-käärmeitä. Ihastuimme niihin täysin ja olisimme voineet viettää koko päivän niiden seurassa. Päästiin myös pitelemään käsissä kaks vuotiasta krokoa, joka oli noin 50cm pitkä. Oli kyllä huippu viikko!

Muuttopäivä. Kananmunat säilyi ehjinä kuoppaisesta reissusta.

Vaihtariasuntola

Keittiö

                                                          Olohuone

                                   Asuntola sisältää neljä huonetta. Tässä yksi niistäkin. 

                                      Auringonlasku Victorian putouksilla
         

Sammakot pomppi esiin pimeyden laskeuduttua.

Tuhatjalkanen yökävelyllä.

Rahankeräysjuhla

Kunniavieraat. Kuvan vasemmassa laidassa on Lozi kuningas Lubosi Imwiko II.

Juhlan juontaja

Tanssiesitys

Tuon rinki-tanssin aikana ihmiset heittivät rahaa ringin keskelle. Suurimmat lahjoitukset olivat 500 kwatchaa eli 37 euron arvoisia.

Reptile Park.

Tarhan isoin krokotiili

Video krokoista

Eggeater-käärmeet

Kolmas viikko: lastenosasto

Viikonloppuna kävimme ensimmäistä kertaa victorian putouksilla. Se oli IHAN MAHTAVA kokemus!! Putoukset oli ihan älyttömät, ympäröivä luonto tosi vehreää sekä paviaaneja käveli pitkin merkittyjä polkuja, joilta pystyi ihailemaan putouksia ja luontoa. Ja kaikki tämä upeus maksoi vaan 12 kwatsaa eli noin alle euron.... Normaalisti turistit maksavat sisäänpääsystä noin 20 dollaria, mutta ainakin paikalliset sekä opiskelijat, joilta löytyy kuitti maksetusta study permitistä pääsevät sisään edullisesti (passi pitää myös olla mukana että saa alennuksen). Victorian putouksia ihailtaessa kastuu läpimäräksi, joten puhelimen laittaminen minigrip pussiin on oiva vinkki reissaajalle, joka meinaa mennä putouksia katsomaan.

Sambian pääkaupungista eli Lusakasta oli täällä vierailemassa kaksi Helsinkiläistä sairaanhoitajaopiskelijaa, joiden kanssa vietettiin viikonloppuna aikaa. Lusakassa tuntuu olevan ylipäänsä hurjempi meno kuin täällä Livingstonessa. Esimerkiksi Livingstonessa päiväsaikaan käveleminen on pääosin turvallista. Lusakassa tuntuu olevan levoton ilmapiiri myös päivisin. Pimeällä täällä ei saa kulkea muuten kuin takseilla, ja niitä ollaankin jo hyvin hyödynnetty. Takseja saa tosi helposti keskusta-alueelta, ja olemme suosineet tietyn värisiä takseja, vaikka eihän taksin väri takaa luotettavaa kuskia..:D löysimme jo alussa luotettavan taksikuskin nimeltä Ali, jota tulemme käyttämään varmasti koko vaihdon ajan. Lusakan opiskelijat kertoivat, että siellä ei ole niin paljon tarjontaa vapaa-ajalle, kuin mitä Livingstone meille tarjoaa. Sairaalaelämä on siellä vilkkaampaa, joka selittyy sillä, että suurkaupunkina siellä on paljon enemmän ihmisiä kuin täällä.

Toinen viikko alkoi hyvin ja hommat lasten osastolla sujuivat jo paremmin. Osastolle saapui yksi paikallinen opiskelija, jonka kanssa pääsimme viettämään aikaa työpäivien aikana. Päivä osastolla alkaa aina 7:30 ja vuoro aloitetaan aina rukouksella. Rukouksen lausuu joku aamuvuoron hoitajista. Rukouksen jälkeen alkaa suullinen raportti, jonka yöhoitajat lukevat vihkosta. Vaikka raportti luetaan englanniksi, niin yleensä raportista ei ymmärrä mitään, sillä se luetaan hiljaisella äänellä nopeasti. Kuulijoita on myös yleensä monta, joten aina ei ole edes mahdollista kuulla rapsaa läheltä. Tämän jälkeen mennään potilaskierrokselle, jossa käydään jokaisen potilaan luona yksitellen. Tällöin käydään nopeasti läpi vielä jokainen potilas. Potilailla on sängyillään aina paperinippu, jossa on tietoja potilaasta esim. Vitaalit merkitään aina tähän paperinippuun. Kierroksen jälkeen alkaa siivoaminen, tällöin käydään kaikki pinnat läpi räteillä. Samaan syssyyn pedataan myös potilaiden pedit. Kun tämä on tehty, meidät yleensä suunnataan OPD:hen, eli out patiend deparmenttiin, joka on vastaanotto ulkopuolisille asiakkaille. Täällä olemme vastanneet keskenämme vastaanoton toiminnasta. Otamme potilaan tiedot ylös, mittaamme lämmön, happisaturaation, pulssin, pituuden, painon sekä hengitystaajuuden. Tämän jälkeen ohjaamme potilaan eteenpäin lääkärille. Jännää, kun saamme jo näin varhaisesa vaiheessa vastata potilaista itse ilman mitään valvontaa. Mutta nautimme siitä, että saamme toimia itsenäisesti. Tämän jälkeen otamme koko osaston potilailta vitaalit. Päiviin kuuluu näiden lisäksi muita tehtäviä esimerkiksi verensiirtopotilaan vitaalien tiheämpää mittausta ja nesteensiirtoa yms.

Täällä potilaiden yleistieto on välillä hyvin hukassa. Yhdellä lapsipotilaalla oli kuumetta yli 39 ja ilmoitettiin siitä lapsen äidille. Hän kysyi, että onko se hyvä. Kerrottiin hänelle, että lapsella on korkea kuume ja hänen täytyisi riisua potilaan vaatteet, sekä kostuttaa rätti ja viilentää lasta rätillä. Olisi hyvä, jos täällä paikallisten tietotaidot olisivat paremmat, sillä näin vanhemmat pystyisivät paremmin helpottamaan lasten vointia.

Teemme täällä vain aamuvuoroja. Täällä aamuvuoron pituus on 8h 30min. Siihen kuuluu 1h 30min pituinen ruokkis. Kokeiltiin alussa, että ei pidetä mitään taukoa ennen ruokaa. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että meiän on pakko pitää minitauko ennen ruokkista, jolloin hotkaistaan yleensä banaanit ja jugurtit. Tällöin verensokeri pysyy tasaisena ja päivä sujuu huomattavasti paremmin, kun olemme energisempiä. Ruokatauon mitta meillä on noin 30minuuttia, jolloin kerkeämme käydä koulun ruokalassa syömässä nshimaa.

Tällä viikolla meillä oli kaksi oppituntia. Oppitunnin aiheita olivat koulutussysteemi Sambiassa ja yleisimmät trooppiset sairaudet Sambiassa. Sambian koulutuksessa alakoulu eli 1-7 luokat ovat ilmaisia, mutta sen jälkeen kouluksesta pitää maksaa. Ne, joilla ei ole varaa maksaa koulutuksesta, päätyvät yleensä katukauppiaiksi tai heistä tulee rikollisia. Ne jotka jatkavat koulua, ovat yleensä vanhempiensa sponsoroimana koulussa. Jos yksi perheen lapsista pääsee kouluun, niin hän yleensä sponsoroi sisarustensa koulutukset, kun hän alkaa saada rahaa valmistuttuaan. Kun nuori pääsee kouluun sisälle, niin hänen tulee lukea ja päntätä paljon, että hän pääsee hyvin arvosanoin kokeista läpi. Jos numerot ovat huonoja, hänet voidaan potkaista ulos koulusta tai hän ei tule pääsemään korkeakouluun. On siis vähän eri meininki kuin Suomessa, jossa koulusta ulos potkaisemiseen on pikkaisen erilaiset kriteerit ja koulutus on pääosin kaikille ilmaista. Trooppisista sairauksista yleisin Sambiassa on malaria, jota levittää naaraspuoliset itikat. Seuraavaksi yleisimpiä ovat kolera sekä lavantauti. Sitten tulevat erilaiset madot ja parasiitit. Näitä ovat mm. Trypanosomeasis (sleeping sickness), Schistosomiasis ja Hookworm. Omalla toiminnalla voi alentaa roimasti saamasta näitä trooppisia sairauksia, joten pitääpä olla varovainen! :)

Kuitenkin kaksi viikkoa ollaan nyt pediatrisella osastolla työskennelty ja nyt saa positiivisin mielin mennä kohti seuraavaa paikkaa eli synnytysosastoa! :)

Victorian putoukset.

Ilma oli niin kostea, ettei voinut välttyä kastumasta läpimäräksi päästä varpaisiin.

Putousten päältä otettu kuva.

Rotkoon vievä polku.

Tältä sillalta nähtiin monen ihmisen hyppäävän benji-hyppyjä.

Kaikkialla oli näitä paviaaneja.

.

Viidakko meininkiä

Zambezi-joella upea auringonlasku.

David Livingstone Hotelli.

Hotellin allas.

Youth Day -marssi.