Muutama viikko sitten yhdelle meistä sattui tapaturma, josta seurasikin useita sairaalareissuja paikalliseen keskussairaalaan. Kivikkoisen tien ja muutaman hassun juoksuaskeleen takia yksi meistä kaatui, ja kämmeneen tuli haava. Ensimmäisen kerran kun menimme lääkäriin, pääsimme sairaalassa heti jonon ohi toimenpidehuoneeseen, jossa alkoi haavanpuhdistus keittosuolalla. Tunto kädestä oli siinä vaiheessa hävinnyt, joten puhdistus ei paljoa koskenut. Sitten alkoi puudutusten laitto tikkausta varten. Se koski eniten koko operaatiosta. Sitten kokenut hoitaja ompeli tikit, joita tuli 6kpl. Tikkausjälki oli siisti. Tämän jälkeen suunnattiin lääkärin luokse, joka määräsi antibioottikuurin ja särkylääkkeitä. Kyseltiin miten tämä homma maksetaan ja he eivät itsekkään olleet oikein tietoisia. Lähdettiin kotiin siis niin, että ei oltu maksettu hoidosta tai lääkkeistä yhtään mitään. Otettiin yhteyttä meidän paikalliseen opettajaan kun päästiin kotiin. Opettaja oli tosi huolehtivainen ja lähetteli meille pahoittelut. Hän sanoi, että ei tiedä miten maksu hoituu, mutta koulu hoitaa asian puolestamme. Myöhemmin haava kuitenkin alkoi tulehtua ja sunnuntaina menimme taas lääkäriin. Siellä henkilökunta ei uskonut epäilyä tulehduksesta ja kyselivät mitä me haluamme, että haavalle tehdään. Toisin sanoen he miettivät mitä me teemme lääkärissä. Kädessä oli kuitenkin selvät tulehduksen merkit, sillä se oli laajalti turvonnut ja punainen, sitä kuumotti ja särky oli ollut kaksi päivää todella kova. Myös kädellä kokeiltaessa käsi oli muuta ihoa huomattavasti kuumempi. Lämpökin oli noussut aiemmin, mutta kun lämpöä ei sillä hetkellä ollut niin tiedolla ei näyttänyt olevan oikein virkaa sillä hetkellä. Kuitenkin homma eteni niin, että hoitaja alkoi puhdistamaan haavaa, ja tämän seurauksena tikkien välistä alkoi valumaan mätää ja verta. Tässä vaiheessa hekin huomasivat että siellä on infektio ja näin kaikki tikit poistettiin ja haava puhdistettiin taas sisältä. Tämä kaikki tapahtui ilman puudutusta. Haava oli auki seuraavaan päivään. Ensin meitä pyydettiin tulemaan takaisin kolmen päivän kuluttua, että lääkäri voi puhdistaa haavan ja poistaa haavan reunoilta mustunutta ihoa.. Menimme kuitenkin oma-alotteisesti jo seuraavana päivänä takaisin, jolloin lääkäri otti meidät vastaan. Hän laittoi puudutuksen, puhdisti haavan kunnolla ja sitten sulki haavan yhdellä tikillä, että mätä saa valua rauhassa ulos. Tämän operaation jälkeen haavan puhdistusta on jatkettu omatoimisesti ja haava näyttää nyt paranemisen merkkejä.
Sairaalassa olo ulkomailla ja erityisesti kehittyvissä maissa ei ole samantasoista kuin Suomessa, sillä heidän tietotaitonsa eivät ole samaa tasoa kuin meillä Suomessa. Kannattaa siis olla itse valppaana omasta sekä kaverin saamasta hoidosta, että kaikki sujuisi mahdollisimman ongelmitta! Vaihtokaverit on kultaa tämmöisissä tilanteissa, sillä heiltä saa paljon tukea ja turvaa:) iso kiitos meidän koululle täällä Livingstonessa, sillä henkilökunta on pitänyt meistä hyvää huolta ja ovat olleet auttamassa meitä paljon tämän asian tiimoilta. Eli tuleville vaihtareille tiedoksi, että tämmöisissä tilanteissa ei ole kynnystä ottaa kouluun yhteyttä, sillä he auttavat varmasti.
Muutimme vihdoinki viime viikolla Eliba-apartmentilta koulun vaihtariasuntolaan. Suurin osa norjalaisista vaihtareista oli lähtenyt takaisin kotimaahansa, joten asunnolla oli tilaa kolmelle suomalaistytölle:) Pidettiin tosi paljon Eliban asunnosta, mutta kyllä tämä koulun asuntola on mieluisempi paikka majoittua. Tämä asuntola on vain muutaman kymmenen metrin päästä sairaalasta, koulusta ja koulun ruokalasta sekä keskustaan on lyhyempi matka kävellä (n.0.5km). On myös kiva asua useamman ihmisen kanssa ja hengailla yhdessä vapaa-ajalla. Viime lauantaina tänne saapui Lusakasta (Sambian pääkaupunki) helsinkiläiset vaihtarit seuraksemme. He majoittuvat tänne asuntolaan ja kun on meidän vuoro vierailla heidän luonaan Lusakassa 4.4 -8.4.19, niin me majoitumme vuorostaan heidän asuntolaan. Sitä reissua odotetaan innolla!
Käytiin aiemmin mainitussa rahankeräysjuhlassa 16.3. Me ei oltu täysin tetoisia, että mitä varten sitä rahaa kerätään, kun mentiin sinne, eikä oltu varmoja, miten pukeutua juhlaa varten. No, laitettiin siistit vaatteet päälle ja huomattiin pian, että ois pitäny laittaa ykköset päälle. Varsinkin naisvieraat olivat pukeutuneet todellä näyttäviin mekkoihin. Koettiin, että ne mekot oli myös osoitus statuksesta eli onko henkilö varakas vaiko ei. Me myös luultiin, että juhlaan osallistuisi paljon väkeä ja että siellä olisi myös muita valkoihoisia. Me oltiin kuitenkin ainoat valkoihoiset sekä ainoat, jotka eivät olleet pukeutuneet juhlaa varten sopivasti.
Tahtuma tuntui hieman oman egon korostamisena.Tapahtuman kunniavieraiden saapumista juhlintatilaan täytyi kunnioittaa kyykistymällä maahan saakka. Oli kyllä aikamoista nähtävää, kun vanhat naiset joutuivat melkein piiloutumaan pöytien alle, sillä lattialla ei ollut muualla tilaa kyykistyä. Kunniavieraana oli muun muassa Lozi-kansan kuningas. Muilla Sambian heimoilla on johtajina päälliköt, mutta Lozi-kansalla on johtajana kuningas. Sambia on kuitenkin tasavalta ja asiat hoituu demokratialla.
Tapahtuma kesti noin kolme tuntia, josta yksi tunti käytettiin kokonaan lahjoitusten lypsämiseen. Tapahtumassa oli siis juontaja, joka yritti vedota ihmisiin tunnin ajan lahjoittamaan rahaa Lozi-kansan seremoniaa varten. Tapahtuma sisälsi muutaman tanssiesityksen, lahjoitukset ja ruokailun. Täältä enemmän tietoa aiheesta: https://www.maailmankuvalehti.fi/2007/5/pitkat/kuombokajuhla-yhdistaa-lozikansan
Käytiin viime viikolla myös Victorian putouksilla kattomassa Moonbowia eli täysikuun aiheuttamaa sateenkaarta, joka näkyy yöllä. Tällaista ilmiötä esiintyy muun muassa Californiassa ja Hawaiilla. Victorian putoukset kannattaa ehdottomasti käydä kattomassa myös yöllä! Polut ja reiti on ihan erilaiset kuin päiväsaikaa ja kaikki yöeläimet herää päiväuniltaan (sammakot, 20 cm pituiset tuhatjalkaset ja hedelmälepakot). Sateenkaaren näkeminen yöllä on myös aikamoinen kokemus. Harmi, ettei meidän kannyköiden kamerat onnistu ottamaan kuvia pimeydessä, mut onpahan näkymät painuneet muistiin.
Seuraavan päivän etappina oli Reptile Park. Sinne on kerätty kaikki vaarallisimmat krokotiilit, jotka ovat syöneet useamman ihmisen tai kotieläimen, kuten lehmän. Kaikista isoin krokotiili on 4 metriä pitkä, 500 kiloa painava ja 80 vuotta vanha. Toisiks isoin krokotiili oli menettänyt yhden käsistään krokotiili tappelussa, jossa se oli päässyt voitolle. Vastustajalle oli käynyt huonommin, sillä isompi kroko oli peräti tappanut sen. Vierailtiin siellä sattumoisin juuri ruokinta-aikaan ja päästiin näkemään, miten krokot kokoontui yhdeksi läjäksi odottamaan ruuan saapumista. Nähtiin myös vaarallisia käärmeitä, kuten Afrikan vaarallisimman käärmeen Musta mamban. Viidestäkymmenestä kwatchasta (3.7e) päästiin kaikki käsittelemään pieniä Eggeater-käärmeitä. Ihastuimme niihin täysin ja olisimme voineet viettää koko päivän niiden seurassa. Päästiin myös pitelemään käsissä kaks vuotiasta krokoa, joka oli noin 50cm pitkä. Oli kyllä huippu viikko!
Muuttopäivä. Kananmunat säilyi ehjinä kuoppaisesta reissusta.
Vaihtariasuntola
Keittiö
Sammakot pomppi esiin pimeyden laskeuduttua.
Tuhatjalkanen yökävelyllä.
Rahankeräysjuhla
Kunniavieraat. Kuvan vasemmassa laidassa on Lozi kuningas Lubosi Imwiko II.
Juhlan juontaja
Tanssiesitys
Tuon rinki-tanssin aikana ihmiset heittivät rahaa ringin keskelle. Suurimmat lahjoitukset olivat 500 kwatchaa eli 37 euron arvoisia.
Reptile Park.
Tarhan isoin krokotiili
Video krokoista
Eggeater-käärmeet
htavaa, että kaikki tämä tallentuu tänne blogille. Vaikka käsitapaturman muistaa, on sen hoidon kuvaus nyt aina löydettävissä, samoin nuo karmeat krokotiilit ja jutut niistä kuten käärmeistäkin! Sekä nuo hyväntekeväisyys tai lahjoitusjuhlat joita kuvaatte tapahtumaksi, jonne ette osanneet pukeutua. Blogit on huippujuttu!
VastaaPoista