Vaihtarielämää Livingstonessa

14.4.2019

Seitsemännen viikon seikkailut: orpokoti

Harjoittelu jatkui Ebenezer orpokodissa. Viikko oli todella rentouttava, kun saimme viettää aikaa lasten kanssa. Ebenezer orpokotiin matkasimme koulun bussilla, jossa matkusti muitakin opiskelijoita omiin harjoittelukohteisiinsa. Määränpäässä tapasimme ensimmäistä kertaa orpokodin johtajan Owenin. Vietimme ensimmäisen päivän tutustuen orpokotiin, kouluun (jossa lapset käyvät koulua) sekä orpokodin farmiin, jonka tuotot menevät orpokodille. Owen kertoi, että orpokoti saa myös lahjoituksia, jonka myötä orpokoti saa rahoitusta toiminnalleen.

Orpokodissa on yhteensä 57 lasta ja lapset on jaettu neljään osaan. Taaperot 0-4v, isommat lapset 4-8v sekä heistä vanhemmat tytöt ja pojat ovat erillisissä rakennuksissa. Jokaisella ryhmällä on oma "mama" joka huolehtii esimerkiksi lasten turvallisuudesta, ravitsemuksesta ja hygieniasta. Orpokotiin joutumisen syitä olivat muun muassa vanhempien kuolemat esimerkiksi onnettomuuksissa, ylipäänsä lapsen hylkääminen sekä vakava kaltoinkohtelu perheessä, jolloin lapsi on otettu vanhemmilta poliisin toimesta pois. Orpokotiin joutumisen syynä voi olla myös vanhemman vakavat mielenterveysongelmat, jolloin lapsi otettiin pois vanhemmilta. Tässä linkki orpokodin nettisivustolle: https://www.ebenezerfoundation.org/

Ulkopuolisen silmin lapset saavat tilanteeseen nähden todella hyvän kasvuympäristön. Ilmpiiri oli hyvin rakastava. Omistaja kertoi, että jotkut lapset, jotka ovat lähteneet jo kokeilemaan omia siipiään maailmalle, ovat tulleet esimerkiksi rakentamaan ulkorakennuksen ja keittiön heille. Tapasimmekin yhden tällaisen nuoren ensimmäisenä harjoittelupäivänä.

Perjantaina osallistuimme lasten koulupäivään. Päivä oli erityinen, sillä se oli viimeinen koulupäivä ennen koululaisten kuukauden lomaa. Siellä koululaiset lauloivat lauluja ja tanssivat. Huomaa kyllä taas suuren eron tämän maan ja Suomen välillä. Opettajan puheessa kiitettiin Jumalaa siitä, että kuolleiden lasten määrä ei ole ollut vähän aikaa suuri ja akuutteja sairauksia lapsilla ei ole ollut paljon. Suomessa opettajien lukukauden päätöspuheet ovat hieman toista luokkaa.

Viikonloppu oli adrenaliinitäytteinen, kun käytiin Pauliinan kanssa helikopteriajelulla Victoria fallsejen yllä! Fallsit näytti mahtavalle ja lennolla nähtiin virtahepoja, krokotiilejä ja norsuja omassa elementissään luonnon keskellä! :) näiden lisäksi tehtiin aktiviteettitrio eli vaijeriliuku, keinu ja benjihyppy Victoria fallseilla! Kyllä muuten pelotti!! :D- Jane

12.4.2019

Kuudes viikko: kirurginen osasto

Maanantaina mentiin harkkaan kirurgiselle osastolle, jossa pääsee tekemään paljon haavanhoitoa. Haavat ovat pääosin todella hurjan näkösiä. Yhdellä noin kymmenenvuotiaalla tytöllä oli molemmissa säärissä paljon repaleisia haavoja. Tyttö oli ilmeisesti ollut hakemassa vettä joesta, jolloin krokotiili oli hyökännyt hänen kimppuunsa. Tyttö selvisi tapahtumasta hänen kavereidensa ansiosta. He olivat vetäneet tytön turvaan krokotiilin kidasta. Näitä haavoja puhdistettiin todella kovalla otteella, eikä lapselle oltu edes annettu kipulääkkeitä. Puudutusta tai nukutustakaan ei käytetty. Otimme tehtäväksemme lohduttaa tyttöä puhdistuksen aikana, mutta pian meille tuli tehtäväksi myös pitää häntä aloillaan, kun hän kiljui ja riehui haavanhoidon aikana. Täällä ei oikeasti ymmärretä empatiaa, kuten tässäkin tapauksessa ei huomioitu lapsen kipua laisinkaan. Lääkäritkään eivät huomioineet tytön kipuja. Täällä siis usein vähätellään potilaiden kiputuntemuksia.

Käytiin myös vierailemassa leikkaussalissa tällä viikolla. Meillä kävi todella hyvä tuuri, sillä päästiin näkemään keisarileikkaus. Tätä oli mielenkiintoista seurata varsinkin, kun oltiin päästy näkemään monta alateitse tapahtunutta synnytystä. Leikkaus onnistui hyvin ja lapsi syntyi elossa.

Viikonloppuna lähdettiin Lusakaan meidän suomalaisvaihtari kavereiden luokse. Bussimatka kesti kahdeksan tuntia. Odotettiin Lusakan olevan betoniviidakko kaupunki, mutta eipä se ollutkaan. Lusaka muistuttaa rakenteeltaan Livingstonea, paitsi että se on kaupunkina isompi ja tien ylittämisessä pitää olla varovaisempi kuin Livingstonessa. Lusakassa on myös paljon enemmän ostoskeskuksia ja länsimaalaisia vaatteita. Livingstonesta on taas vaikeata löytää omaan tyyliin sopivia vaatteita.

Viikonloppuna oli mahdollista äänestää eduskuntavaaleissa ennakkoon ulkomailta, joten mepä pistettiin tuumasta toimeen ja mentiin äänestämään. Äänestys tapahtui Suomen suurlähetystössä, jossa oli paikalla kaksi suomalaista työntekijää. Oli tosi hassua puhua pitkästä aikaa tuntemattomalle ihmiselle suomea. Äänestämisen jälkeen käytiin elefanttiorpokodissa, jossa oli neljä muutaman vuoden ikäistä elefanttia. Niiden äidit on kuolleet salametsästyksen takia. Päästiin näkemään elefantit juuri ruokailun aikana, jolloin jokaiselle elefantille annetaan noin kaksi litraa maitoa. Elefantit leikkivät meidän edessä noin puoli tuntia, jonka jälkeen me jatkettiin matkaa.

Vikana päivänä me mentiin uimaan ja saunomaan ruotsalaiselle koululle. Jep, sieltä löytyy sauna. Paikallinen tuttukin tuli kanssamme saunaan ja se oli hänen ensimmäinen kertansa saunassa. Hän piti siitä paljon. Oli rentouttavaa käydä pitkästä aikaa saunassa ja varsinkin, kun sai hypätä viileään uima-altaaseen saunomisen jälkeen. Ihan kuin olisi ollut Suomessa saunomassa ja uiskennellut järvessä. Illalla käytiin leffateatterissa kattomassa Dumbo. Elokuvissa käyminen oli halpaa, vain 3,5 euroa. Lusakassa oli mukava käydä ja tosi mahtavaa, että saatiin yöpyä Lusakassa olevien vaihtareiden asuntolassa.

Seuraava viikko vietetäänkin Orpokodissa.

Lusakan asuntola

Elefanttiorpokodin fantit ja Tauno

31.3.2019

Viides viikko: synnytysosasto

Harjoittelu jatkui synnytysosastolla. Synnyttäviä naisia on osastolla paljon. Osastolla on kaksi synnytyshuonetta, toisessa 1 ja toisessa 3 sänkyä. On ollut mielenkiintoista päästä mukaan seuraamaan synnytyksiä ja avustamaan niissä. Yleisin ikä, jolloin nainen saa täällä esikoisensa on 18 vuotta. Täällä on kuitenkin näkynyt jo useita nuoria äitejä. Nuorin äideistä, jonka synnytyksenkin näimme oli 15 vuotta. Hoitajatkin olivat sitä mieltä, että hän on vasta lapsi.

Synnytykset etenevät yleensä todella nopeasti. Meidän aikana on syntynyt paljon vauvoja ja monia kaksoisraskauksiakin on tullut vastaan. Valitettavasti myös kuolleita vauvoja on syntynyt. Yksi vauva oli luultavasti ollut jo jonkin aikaa kuolleena mahassa, sillä vauvalla oli hyvin riekaleinen ja verestävä iho, kun hän syntyi. Kukaan ei tiennyt miten pitkään lapsi oli ollut kuolleena, eikä myöskään sitä, mihin lapsi oli menehtynyt. Synnytyksessä kuollut lapsi ei meinannut tulla alateitse ulos niin yksi hoitajista meni painelemaan äidin mahaa niinkuin olisi elvyttänyt tätä. Se oli aika hurjan näköistä, varsinkin kun äiti näytti olevan kovissa kivuissa, mutta täällä ei kipulääkkeitä juurikaan anneta. Naiset synnyttävät pääosin yksinään, ilman tukiverkostoa. Ei olla nähty esimerkiksi kenenkään miestä mukana synnytysosastolla, vaikka he saisivat tulla mukaan, jos synnyttävä äiti niin haluaisi.

Osasto oli todella mielenkiintoinen ja suosittelemme sitä tuleville vaihtareille. Osastolla pääsee esimerkiksi pääsee avustamaan synnytyksissä sekä saa pukea ja hoivata vastasyntyneitä. :)

Itselle vastasyntyneen kantaminen oli paras kokemus koko harjoittelun ajalta. Tuli semmonen olo, että tätä varten oon täällä tekemässä harkkaa. Koskaan ennen ei ole ollut yhtä kallisarvoista lastia kannettavana. - Carlotta

Kun lähdimme Suomesta, saimme koululta mukaan kumihanskoja, suunenäsuojia, käsidesejä ja muutamat hoitovaatteet. Välineet ovat osoittautuneet hyödyllisiksi, sillä osastoilla ei paljoa käsidesejä näy ja hanskatkin ovat usein loppu. Meidän on myös pitänyt ostaa täältä kellot ja punaiset kuulakärkikynät, että pystymme laskemaan potilaiden hengitysfrekvenssiä sekä merkkaamaan punaisella potilaan kuumeen papereihin. Jotkut vaihtarit ovat myös tuoneet omia steriilejä välineitä esimerkiksi kanylointia varten. Haavanhoitovälineitä kannattaa myös ottaa mukaan vaikka täällä Livingstonessa on monen monta apteekkia, josta voi hyvällä tuurilla löytääkin haavanpuhdistusvälineet.

Ollaan nyt oltu uudella asuntolalla noin kaksi viikkoa. Ollaan käyty päivittäin syömässä lounas koulun ruokalassa, mikä on pihan toisella puolella. Siellä on opiskelijoille myös ilmainen ruoka tarjolla. Ruoka on usein samanlaista, mutta se ei meitä haittaa. Meillä on asuntolalla 2 housekeeperiä, jotka on ollut ihan mahtavia, sillä he ovat auttaneet meitä aina tarvittaessa. Esimerkiksi huomasimme viime viikolla, että meidän jaloissa on jotain punaisia täpliä. Epäiltiin heti että meidän sängyissä lymyää ötököitä. Yhdestä sängystä löytyikin kuolleita termiittejä, jotka näytimme heti housekeeperille. Hän pisti hihat heilumaan ja hankki meille rautasängyt puisten sänkyjen sijaan jo heti samana päivänä. Sen jälkeen uusia puremia ei ole tullutkaan. :)

Viikonlopun vietimme vaihtareiden kesken jungle junctionilla, joka on Bovu saarella noin 50 kilometrin päässä Livingstonen keskustasta. Viikonlopusta jäi tosi hyvät fiilikset ja suosittelemme tätä niille, jotka haluavat päästä reuntoutumaan luonnon keskelle ja irtaantumaan normiarjesta. Matkaan lähdettiin safarityylisellä autolla ja itse loppumatka saarelle taitettiin kanooteilla. Oltiin buukattu kahden hengen mökit. Niissä oli myös terassitasot, joissa hengailtiinkin yömyöhään kumpanakin itana katsellen tähtiä, linnunrataa ja tähdenlentoja. Viikonloppuna syötiin hyvin, rentouduttiin, käytiin kanooteilla sunset cruisilla sekä katseltiin tähtiä. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! :)

Seuraavalla viikolla mennäänkin leikkausosastolle ja viikonlopuksi mennään Sambian pääkaupunkiin Lusakaan. :)

Bovu saaren ranta

Mökki, missä nukuttiin

Baari

Sivettikissa :)

28.3.2019

Vauhdikas neljäs viikko

Muutama viikko sitten yhdelle meistä sattui tapaturma, josta seurasikin useita sairaalareissuja paikalliseen keskussairaalaan. Kivikkoisen tien ja muutaman hassun juoksuaskeleen takia yksi meistä kaatui, ja kämmeneen tuli haava. Ensimmäisen kerran kun menimme lääkäriin, pääsimme sairaalassa heti jonon ohi toimenpidehuoneeseen, jossa alkoi haavanpuhdistus keittosuolalla. Tunto kädestä oli siinä vaiheessa hävinnyt, joten puhdistus ei paljoa koskenut. Sitten alkoi puudutusten laitto tikkausta varten. Se koski eniten koko operaatiosta. Sitten kokenut hoitaja ompeli tikit, joita tuli 6kpl. Tikkausjälki oli siisti. Tämän jälkeen suunnattiin lääkärin luokse, joka määräsi antibioottikuurin ja särkylääkkeitä. Kyseltiin miten tämä homma maksetaan ja he eivät itsekkään olleet oikein tietoisia. Lähdettiin kotiin siis niin, että ei oltu maksettu hoidosta tai lääkkeistä yhtään mitään. Otettiin yhteyttä meidän paikalliseen opettajaan kun päästiin kotiin. Opettaja oli tosi huolehtivainen ja lähetteli meille pahoittelut. Hän sanoi, että ei tiedä miten maksu hoituu, mutta koulu hoitaa asian puolestamme. Myöhemmin haava kuitenkin alkoi tulehtua ja sunnuntaina menimme taas lääkäriin. Siellä henkilökunta ei uskonut epäilyä tulehduksesta ja kyselivät mitä me haluamme, että haavalle tehdään. Toisin sanoen he miettivät mitä me teemme lääkärissä. Kädessä oli kuitenkin selvät tulehduksen merkit, sillä se oli laajalti turvonnut ja punainen, sitä kuumotti ja särky oli ollut kaksi päivää todella kova. Myös kädellä kokeiltaessa käsi oli muuta ihoa huomattavasti kuumempi. Lämpökin oli noussut aiemmin, mutta kun lämpöä ei sillä hetkellä ollut niin tiedolla ei näyttänyt olevan oikein virkaa sillä hetkellä. Kuitenkin homma eteni niin, että hoitaja alkoi puhdistamaan haavaa, ja tämän seurauksena tikkien välistä alkoi valumaan mätää ja verta. Tässä vaiheessa hekin huomasivat että siellä on infektio ja näin kaikki tikit poistettiin ja haava puhdistettiin taas sisältä. Tämä kaikki tapahtui ilman puudutusta. Haava oli auki seuraavaan päivään. Ensin meitä pyydettiin tulemaan takaisin kolmen päivän kuluttua, että lääkäri voi puhdistaa haavan ja poistaa haavan reunoilta mustunutta ihoa.. Menimme kuitenkin oma-alotteisesti jo seuraavana päivänä takaisin, jolloin lääkäri otti meidät vastaan. Hän laittoi puudutuksen, puhdisti haavan kunnolla ja sitten sulki haavan yhdellä tikillä, että mätä saa valua rauhassa ulos. Tämän operaation jälkeen haavan puhdistusta on jatkettu omatoimisesti ja haava näyttää nyt paranemisen merkkejä.

Sairaalassa olo ulkomailla ja erityisesti kehittyvissä maissa ei ole samantasoista kuin Suomessa, sillä heidän tietotaitonsa eivät ole samaa tasoa kuin meillä Suomessa. Kannattaa siis olla itse valppaana omasta sekä kaverin saamasta hoidosta, että kaikki sujuisi mahdollisimman ongelmitta! Vaihtokaverit on kultaa tämmöisissä tilanteissa, sillä heiltä saa paljon tukea ja turvaa:) iso kiitos meidän koululle täällä Livingstonessa, sillä henkilökunta on pitänyt meistä hyvää huolta ja ovat olleet auttamassa meitä paljon tämän asian tiimoilta. Eli tuleville vaihtareille tiedoksi, että tämmöisissä tilanteissa ei ole kynnystä ottaa kouluun yhteyttä, sillä he auttavat varmasti.

Muutimme vihdoinki viime viikolla Eliba-apartmentilta koulun vaihtariasuntolaan. Suurin osa norjalaisista vaihtareista oli lähtenyt takaisin kotimaahansa, joten asunnolla oli tilaa kolmelle suomalaistytölle:) Pidettiin tosi paljon Eliban asunnosta, mutta kyllä tämä koulun asuntola on mieluisempi paikka majoittua. Tämä asuntola on vain muutaman kymmenen metrin päästä sairaalasta, koulusta ja koulun ruokalasta sekä keskustaan on lyhyempi matka kävellä (n.0.5km). On myös kiva asua useamman ihmisen kanssa ja hengailla yhdessä vapaa-ajalla. Viime lauantaina tänne saapui Lusakasta (Sambian pääkaupunki) helsinkiläiset vaihtarit seuraksemme. He majoittuvat tänne asuntolaan ja kun on meidän vuoro vierailla heidän luonaan Lusakassa 4.4 -8.4.19, niin me majoitumme vuorostaan heidän asuntolaan. Sitä reissua odotetaan innolla!

Käytiin aiemmin mainitussa rahankeräysjuhlassa 16.3. Me ei oltu täysin tetoisia, että mitä varten sitä rahaa kerätään, kun mentiin sinne, eikä oltu varmoja, miten pukeutua juhlaa varten. No, laitettiin siistit vaatteet päälle ja huomattiin pian, että ois pitäny laittaa ykköset päälle. Varsinkin naisvieraat olivat pukeutuneet todellä näyttäviin mekkoihin. Koettiin, että ne mekot oli myös osoitus statuksesta eli onko henkilö varakas vaiko ei. Me myös luultiin, että juhlaan osallistuisi paljon väkeä ja että siellä olisi myös muita valkoihoisia. Me oltiin kuitenkin ainoat valkoihoiset sekä ainoat, jotka eivät olleet pukeutuneet juhlaa varten sopivasti.

Tahtuma tuntui hieman oman egon korostamisena.Tapahtuman kunniavieraiden saapumista juhlintatilaan täytyi kunnioittaa kyykistymällä maahan saakka. Oli kyllä aikamoista nähtävää, kun vanhat naiset joutuivat melkein piiloutumaan pöytien alle, sillä lattialla ei ollut muualla tilaa kyykistyä. Kunniavieraana oli muun muassa Lozi-kansan kuningas. Muilla Sambian heimoilla on johtajina päälliköt, mutta Lozi-kansalla on johtajana kuningas. Sambia on kuitenkin tasavalta ja asiat hoituu demokratialla.

Tapahtuma kesti noin kolme tuntia, josta yksi tunti käytettiin kokonaan lahjoitusten lypsämiseen. Tapahtumassa oli siis juontaja, joka yritti vedota ihmisiin tunnin ajan lahjoittamaan rahaa Lozi-kansan seremoniaa varten. Tapahtuma sisälsi muutaman tanssiesityksen, lahjoitukset ja ruokailun. Täältä enemmän tietoa aiheesta: https://www.maailmankuvalehti.fi/2007/5/pitkat/kuombokajuhla-yhdistaa-lozikansan

Käytiin viime viikolla myös Victorian putouksilla kattomassa Moonbowia eli täysikuun aiheuttamaa sateenkaarta, joka näkyy yöllä. Tällaista ilmiötä esiintyy muun muassa Californiassa ja Hawaiilla. Victorian putoukset kannattaa ehdottomasti käydä kattomassa myös yöllä! Polut ja reiti on ihan erilaiset kuin päiväsaikaa ja kaikki yöeläimet herää päiväuniltaan (sammakot, 20 cm pituiset tuhatjalkaset ja hedelmälepakot). Sateenkaaren näkeminen yöllä on myös aikamoinen kokemus. Harmi, ettei meidän kannyköiden kamerat onnistu ottamaan kuvia pimeydessä, mut onpahan näkymät painuneet muistiin.

Seuraavan päivän etappina oli Reptile Park. Sinne on kerätty kaikki vaarallisimmat krokotiilit, jotka ovat syöneet useamman ihmisen tai kotieläimen, kuten lehmän. Kaikista isoin krokotiili on 4 metriä pitkä, 500 kiloa painava ja 80 vuotta vanha. Toisiks isoin krokotiili oli menettänyt yhden käsistään krokotiili tappelussa, jossa se oli päässyt voitolle. Vastustajalle oli käynyt huonommin, sillä isompi kroko oli peräti tappanut sen. Vierailtiin siellä sattumoisin juuri ruokinta-aikaan ja päästiin näkemään, miten krokot kokoontui yhdeksi läjäksi odottamaan ruuan saapumista. Nähtiin myös vaarallisia käärmeitä, kuten Afrikan vaarallisimman käärmeen Musta mamban. Viidestäkymmenestä kwatchasta (3.7e) päästiin kaikki käsittelemään pieniä Eggeater-käärmeitä. Ihastuimme niihin täysin ja olisimme voineet viettää koko päivän niiden seurassa. Päästiin myös pitelemään käsissä kaks vuotiasta krokoa, joka oli noin 50cm pitkä. Oli kyllä huippu viikko!